Millimetri päivässä

Taitaa olla taas aika jo perinteeksi muodostuneen raskausviikko-päivityksen:) Eli seitsemättä viikkoa mennään.

Vauva kasvaa millimetrin päivässä

Alkion pituus raskausviikolla 7 on  4 – 8 mm

Tämän viikon aikana lapsi kasvaa huimaa vauhtia, noin millimetrin päivässä. Viikon loppupuolella lapsi on herneen kokoinen.

Silmät ja korvat alkavat muodostua. Solut, joista myöhemmin kehittyy aivot, kehittyvät edelleen, ja hermosolujen välille muodostuu koko ajan uusia yhteyksiä. Myös sisäelinten paikoille etsityy soluja, joista myöhemmin kehittyvät muun muassa maksa, mahalaukku ja haima.

(http://www.kaksplus.fi/raskaus/raskaus-viikko-viikolta/raskausviikko-7)

Tyyppi siis kasvaa vauhdilla ja joillakin äideillä voi jo mahakin olla eri näköinen:

Seitsemäs raskausviikko ei vielä tuo sen suurempia muutoksia ulkoiseen olemukseesi, mutta olosi voi olla jo hyvin raskas ja turvonnut. Joillakin naisilla alkaa jo näkyä pienenpieni vatsakumpu. Vauva on kuitenkin vielä aivan liian pieni aiheuttaakseen tämän vatsakummun, joten kyse on enemmänkin raskausturvotuksesta. Suosikkifarkut eivät kuitenkaan enää välttämättä istu yhtä hyvin, joten kaapista on hyvä alkaa kaivamaan mukavampia lököilyasusteita. Tästä syystä raskausviikko seitsemän on monille sitä aikaa, kun aletaan kartoittamaan odotusajan vaatekaappia.

(http://lapsennimi.com/raskausviikko-7/)

Vaatteiden ympärillä on kieltämättä viime päivinä pyörinyt ajatuksia, mutta ei vielä niinkään omien vaatteideni, vaan vauvan:) Kävin viikonloppuna ihanassa lankakaupassa, josta sain pehmeitä alpakkalankoja tuleviin vauvanvaateprojekteihin. Kotiin päästyäni selailin käsityölehtiä ja suunnittelin jo monta nuttua ja haalaria, jotka on ”ihan pakko” neuloa tai ommella. Kuten tavallista minulle, aloitettuna on jo kolme vaatetta ennen kuin ensimmäinenkään on tullut valmiiksi. No, onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa!

Omaa vaatekaappiani en tosiaan vielä ole suuremmin miettinyt – vanhat vaatteet eivät vielä kiristä, pikemminkin päinvastoin, kun syksyn aikana laihduin muutaman kilon eikä painonnousua tai turvotusta ole vielä tullut. Odotan kovasti sitä aikaa, kun maha alkaa todella kasvaa. (Näkyvästi) raskaana olevat naiset ovat niin kauniita!

Nyt tulevasta vauvasta puhuminen alkaa sujua jo rennommin, kun vielä viikko sitten tuntui, että koko asian ääneen sanominen toi ”perhoset vatsaan”… Puolisoni juttelee usein vauvalle mahan läpi ja olemme alkaneet todella kutsua maha-asukkia Luumuksi – vaikka nimi on hassu, tuo se silti jotenkin todellisemmaksi sitä, että on oikeasti olemassa tämä uusi olento, joka ei ole vain minun ruumiini osa ja jolla on joskus ihan oikea oma nimi.

Viikonloppuna olimme puolisoni kanssa vanhempieni luona käymässä ja vietimme todella rennot ja mukavat pari päivää. Oli mukava kuulla hieman omien vanhempieni muistoja minun ja sisarusteni odotusajasta. Lähdettyämme kotiin puolisoni totesi jopa ihmettelevänsä, kuinka rennosti vanhempani tuntuvat suhtautuvan raskauteeni, eivätkä ole ainakaan näkyvästi yhtään huolissaan. Itse en ollut edes ajatellut asiaa, ja mietittyäni hetken, taidan ymmärtää yhä paremmin, miten iloinen olen vanhemmista, joilta olen oppinut rauhoittamaan itseni vaikeissakin tilanteissa ja luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät.

Tänään sain vihdoinkin haettua kirjastosta kirjan Raskaus, synnytys, äitiys – Äidiksi omaa kehoa kuunnellen (Malla Rautaparta). Kirja vaikuttaa ensiselailulla oikein kivalta, painottuu pitkälti raskauden aikana suositeltaviin joogaharjoituksiin. Kirjoitan tänne lisää luettuani kirjan! Edelleen toivoisin myös vinkkejä hyvistä raskaus/vanhemmuus-kirjoista!

Lapsen nimeksi tulee Luumu

Viikonloppu on mennyt reissaillessa, kävimme mm. anopin luona, joka on tietenkin innoissaan uutisista. Kävimme myös yhdessä tarkasti läpi, mitä kaikkea en voi syödä (ihan hyvä kerrata itsekin!). Neuvolan täti neuvoi puhelimessa, että THL:n ohjeet (http://www.thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/raskausaika/raskausaikana-valtettavat-elintarvikkeet) ovat luotettavimmat netistä löytyvät ohjeet. Niiden mukaan olen siis suunnilleen pyrkinyt toimimaan.

Kuitenkin itse pidän tärkeänä myös sitä tutkimustietoa, että liika stressaaminenkin on haitallista sikiönkehitykselle, joten en aio huolestua liikaa, jos joskus vahingossa tulisi syötyä hieman jotain suositusten vastaistakin. Anoppi oli jo huolissaan erilaisten lämpötilojen sun muiden vaikutuksesta terveyteeni – näiden täytyy antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos:) Kahvia saa THL:n suosituksen mukaan juoda korkeintaan 3 kuppia päivässä ja olen juonutkin edelleen kupilliset aamulla ja lounastauolla – tämä on sellainen nautinto, josta en aio luopua, vaikka tiedänkin joidenkin odottavien äitien jättävän kahvin kokonaan pois.

Tänään on tasan viisi viikkoa viimeisten kuukautisten alkamispäivästä, eli jos olen ymmärtänyt oikein, alkaa raskausviikko 6.

Lapsi on nyt pikkusormen kynnen kokoinen, noin 7 millimetriä. Tällä viikolla lapsen kehitys on äärimmäisen voimakasta. Uusia hermosoluja muodostuu noin 100 000 kappaletta minuutissa. Lapsen koko kolminkertaistuu, ja tietyt piirteet alkavat muodostua. Jo nyt muodostuvat silmien ja korvien alkeet, ja ruoansulatusjärjestelmä ja hengityselimistö kehittyvät.

(http://www.kaksplus.fi/raskaus/raskaus-viikko-viikolta/raskausviikko-6)

Nyt alkio on kolme viikkoa vanha. Foolihappo auttaa sulkemaan alkion hermostoputken. Vajavainen sulkeutuminen voi johtaa selkäydinkohjuun ja aivojen huonoon kehittymiseen. Aivan viikon lopulla muodostuvat kolme aivo-osiota. Etuaivot huolehtivat muistista ja ajattelusta – käytännössä ongelmanratkaisusta ja aistien viestien tulkitsemisesta. Keskiaivot koordinoivat signaaleja ja lähettävät ne oikeaan päätöspaikkaan.

Taka-aivot huolehtivat lämmönsäätelystä, hengitysrytmistä ja lihasliikkeistä. Selkäranka, selkäydin, aivot, sydän, luut ja lihaksisto alkavat vähitellen kehittyä. Kaksi sydänputkea muotoutuu ja kun ne sulautuvat yhteen yhdeksi putkeksi niistä kehittyy alkeellinen sydän. Kun alkio on 25 päivää vanha (hedelmöittymisestä), eli tämän viikon puolivälissä, alkaa pikku sydän lyödä ja pumpata nestettä kehon eri osiin!

(http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-6/)

Juuri tämä alkuraskauden vaihe, kun kaikki tärkeät elimet kehittyvät alkiolle, on erityisen haavoittuva vaihe, ja tämänkin tekstin luettuani olen iloinen, että olen syönyt foolihappoa 5 mg annoksella jo ennen raskauden alkamista. Nyt verensokeritasapainokin olisi hyvin tärkeää olla kohdallaan juuri epämuodostumien riskin takia, joista kirjoitin jo viikko sitten. Verensokeritaulukkoa silmäillessäni huomasin, että olen viime päivinä mittaillut 9-10 kertaa vuorokaudessa ihan ”huomaamattani”. Kuvasta huomaa, että tiistain (raskaustestipäivän) jälkeen mittauskerrat lisääntyivät aika laillla:)

Verensokerit ovat muutamana yönä olleet alkuyöstä yllättävästi koholla. Tämä tuntuu oudolta, minulle kun tyypillisempää on, että sokerit pikemminkin ovat alkuyöstä liian matalalla ja sen takia pomppaavat myöhemmin korkealle. Nyt olen taas vähän lisännyt yölle pistettävää Levemir-annosta ja yritän pistää myös iltapalalle enemmän pikainsuliinia kuin normaalisti. Tätä kirjoittaessa tosin tuntuu, että käsiä alkaa hieman tärisyttää äskeisen iltapalainsuliinin jäljiltä. Mataliakin on viime päivinä välillä tullut, kun yritän puristaa tasapainon niin tiukaksi.

Pääosin mittaamani verensokerit ovat olleet tavoitearvojen sisällä, vaikka lähes päivittäin tulee myös liian korkeita ja matalia arvoja. Kehoni ja hormonitoimintani muuttuu koko ajan, ja tämän takia aiemmin hyväksi havaittuihin kaavoihin ei voi täysin turvautua. Yritän pitää mielessä, että olennaisempaa kuin hetkelliset liian korkeat arvot, on se, että keskimäärin taso pysyy kohtuullisena.

Viikonlopun aikana olemme myös vihdoin ehtineet kunnolla iloita yhdessä puolisoni kanssa mahassani kasvavasta oliosta. Olemme nauraneet erilaisille huumorimielessä heitellyille nimiehdotuksille (ei kai nimeä voi oikeasti miettiä ennen kuin näkee tyypin ja pitää sitä sylissään?), miettineet, miten raskauteni vaikuttaa kesäsuunnitelmiin, ja pohtineet ketä pyydämme kummeiksi. Kaikki, kenelle olemme kertoneet, ovat innoissaan ja niin mekin. Odotan jo, että mahani alkaa kasvaa. Olen alkanut neuloa vauvalle pöksyjä, niistä ehkä tännekin kuvia sitten kun valmistuvat 🙂