Se hyppii!!!

Tänään VIHDOIN koitti se aamu, kun lähdettiin yhdessä kohti Naistenklinikkaa ja ensimmäistä ultraäänitutkimusta. Olimme paikalla yli 15 min etuajassa ja jouduimme vielä odottamaan noin 15 minuuttia sovitun ajan jälkeen ennen kuin meidät otettiin vastaan. Paikalla oli lääkärin ja kätilön lisäksi kaksi opiskeiljaa, muistaakseni terveydenhoitajaopiskelija ja lääketieteen kandi. Lääkäri kysyi meiltä ensin muutamia kysymyksiä, mutta varsin nopeasti käytiin itse asiaan, eli paljastin mahani, siihen laitettiin geeliä ja ihan hetkessä ruudulle jo ilmeistyikin pieni Luumumme.

Lääkäri kommentoi näkymää lyhyin kommentein, ihan kaikkea en muistaakseni ymmärtänytkään (osittain oman hermostukseni, osittain lääkärin hieman puutteellisen suomen kielen taidon takia). Pääasiat tulivat kuitenkin selväksi: pikkuisella on pää, jalat, kädet (ja sormet!), selkäranka ja vatsalaukku ihan oikeilla paikoillaan ja sydän sykkii. Ja lääkärin sanoin ”hyppii koko ajan, se on hyvä”. Pää-perämitta on 53 mm, mikä vastaa raskausviikkoa 12+0 eli on pari päivää edellä kuukautisista laskettua 11+5. Laskettu aika muutettiin huikeat yksi päivä aiemmaksi eli 24.10.

Labrakoetuloksissa oli sekä hyviä että ”huonoja” uutisia. Ensinnäkin Hba1c oli 6,4% eli pysynyt lähes täysin samana kuin aiemmilla mittauksilla, vaikka pelkäsin matkan myötä Hba1c:n vähän heikentyneen. Muissa kokeissa ei näkynyt mitään huolestuttavaa – kilpirauhasarvot olivat muistaakseni hieman korkealla, mutta se on kuulemma yleistä raskauden aikana. Huonot uutiset olivat tällä kertaa se, että epähuomiossa osa kokeista oli jäänyt eilen ottamatta ja jouduin menemään vielä uudestaan labraan…

Lääkärin ja kätilön tapaaminen oli ohi tosi nopeasti – voi toki olla, että ajantajunikin oli vähän erilainen tuossa tilanteessa, mutta tuntui, että lääkäri ja opiskelijat katsoivat ultralla vauvanalkua hetken ja kätilö katsoi samaan aikaan koneelta labrakokeiden tuloksia, todettiin ”kaikki ok”, kysyttiin onko meillä kysymyksiä, emme osanneet kysyä mitään ja lähdimme pois 🙂 Ehkä tässä tapahtui vähän sama ilmiö kuin ensimmäisellä neuvolakäynnilläkin – kun kaikki on kunnossa, keskusteltavaa on vähemmän ja tapaaminen on ohi nopeasti. Tästä käynnistä kuitenkin jäi ihan eri tavalla ”jotain käteen” – saimmehan mukaankin kuvia Luumusta, mitat ja tiedon, että mahassa todella on elävä tyyppi!

Ultratutkimuksen jälkeen tapasimme vielä diabeteshoitajan, joka oli sama mukava hoitaja, jonka olin tavannut jo raskauden suunnittelukäynnillä. Hoitaja kommentoi verensokeriseurantaani matkan ajalta todeten, että tasapaino on pysynyt yllättävänkin hyvänä. Siitä yhdestä supermatalastakaan (1,6) hoitaja ei vaikuttanut erityisen huolestuneelta. Hoitaja neuvoi nyt tilanteen palautuessa taas normaaliin arkeen tarkkailemaan erityisesti matalia arvoja ja tarvittaessa vielä laskemaan pitkävaikutteista insuliinia. Kuulemma insuliinintarve voi laskea vielä parin kuukauden ajan ennen kuin kääntyy nousuun raskauden loppupuolella.

4 kg painonnoususta en muistanut edes mainita vielä lääkärin tapaamisessa (eikä sitä kyllä kysyttykään), mutta diabeteshoitajalle kerroin – hoitaja kommentoi hieman naurahtaen, että no sitten on enää 6 kg varaa saada koko loppuraskaudesta painoa lisää… Mutta toisaalta hoitaja totesi sen olevan ihan yleistä, että alkuraskaudesta paino saattaa jossain kohtaa yhtäkkiä nousta nopeasti ja sitten taas pysyä paikoillaan tai vähän laskeakin. Mutta ”dieetille ei tarvitse ryhtyä” 😀 Ja onneksi juuri äsken vaa’alla käydessäni paino olikin jo tippunut kilon eilisestä, eli osittain eilinen lukema oli varmaan matkan jälkeistä turvotusta.

Huh, nyt on siis kaikin puolin helpottunut ja iloinen olo. Vaikka periaatteessa olen ollut luottavaisin mielin, niin tottakai sitä on miettinyt ja netistäkin lukenut juttuja tuulimunaraskauksista ja muista pettymyksistä… Eli siis oli todella mahtavaa saada tietää, että Luumu on todella olemassa ja sillä on kaikki hyvin, pitkäaikaisverensokeri on käsittämättömän hyvä poikkeusolosuhteet huomioon ottaen, ja nekin asiat joita eilen huolestuneena mietin eivät todella ole kovin suuren huolen arvoisia. Kahden päivän päästä tulee täyteen 12 raskausviikkoa ja siirrytään raskauden toiselle kolmannekselle, hurjaa!!!

Eka neuvola ja raskausviikko 10!

Tänään koitti vihdoin se aamu, kun meillä oli ensimmäinen käyntiaika neuvolassa. Olimme odottaneet tätä jo aika tavalla ja ainakin minua jännitti, vaikka tiesinkin, että lähinnä ensikäynnillä kerrataan ravintosuosituksia ja muita jo tarkasti netistä ja kirjoista opiskeltuja juttuja. Terveydenhoitaja oli ihan mukava täti ja oli mahtavaa päästä vihdoinkin fyysisesti käymään paikassa, jossa ilmoitustaulut olivat täynnä odottajille ja lapsiperheille tarkoitettuja tiedotteita ja leikkihuone odotti pieniä leikkijöitä (ja isompiakin, mieheni oli jo ihan innoissaan, että joskus hänkin pääsee leikkihuoneeseen:)

Keskustelu terveydenhoitajan kanssa ei sinänsä antanut hirveästi mitään uutta ja mullistavaa, lähinnä meiltä kyseltiin vielä uudestaan samoja asioita, jotka netissä täytetty esitietolomake oli onnistunut hävittämään, ja joitakin tarkennuksia. Ainoa keskustelua herättävä asia taisi olla se, pitäisikö minun käydä laboratoriossa ennen vai jälkeen matkamme… Isoin toiveemme, jonka toteutumista jännitimme etukäteen, olisi ollut alkion sydänäänien kuuntelu. Terveydenhoitaja kuitenkin totesi, ettei luultavasti vielä saisi ääniä kuuluviin, joten se jää seuraaville kerroille. Tätä ihmettelen hieman, kun kuitenkin netin keskustelupalstoilta olen lukenut monien kuuntelevan sydänääniä koti-dopplerillakin jo raskausviikolta 8 lähtien…

Parasta uutta informaatiota neuvolakäynniltä oli saada lisää tietoa siitä, millaisia käyntejä neuvolassa tulee jatkossa olemaan. Saimme muun muassa jo tietää synnytysvalmennuksen päivämäärät, ja vaikka niihin on vielä useita kuukausia aikaa, tuntui mukavalta kirjoittaa kalenteriin uusia raskauteen liittyviä päivämääriä. Ai niin, tärkeä päivämäärä on tietenkin myös laskettu aika: 25.10.! Tämähän on ihan sama päivämäärä, minkä selvitin jo tätä postausta varten, eli viimeisten kuukautisten perusteella arvioitu päivä. Ultraäänitutkimuksessa päivä voi toki vielä muuttua.

Minulla on ihan oikea äitiyskortti! Ihanaa saada taas yksi uusi konkreettinen asia, joka ”todistaa” tämän suuren elämänmuutoksen todella olevan tulossa. Äitiyskortissa lukee toistaiseksi vain joitakin raskautta edeltäviä tietojani ja laskettu aika, mutta jo parin kuukauden päästä siellä on (toivottavasti) myös paljon tietoa pienestä Luumustamme! Lisäksi saimme luettavaksi Raskaana – oppaan, joka vaikuttaa nopealla selailulla oikein hyvältä perustietopaketilta, vaikka samoja juttuja on toki jo luettu muualtakin.

Onneksi meillä on enää 5 päivää matkalle lähtöön, eli tulevien viikkojen aikana sydänäänien haikailu ja ultraäänitutkimuksen odottelu jäävät ajatuksissa pakostikin vähemmälle. Niin, ja tosiaan: nyt on jo raskausviikko 10! Kun tulemme matkalta kotiin (torstaina 9.4.), maaginen 12 viikon riskiraja on jo paria päivää vaille ylitetty!

10. raskausviikko

Alkion paino: 1 – 2 g
Alkion pituus päästä peppuun (CRL): 23–32 mm

Tällä viikolla lapsen aivoissa voidaan havaita mitattavissa olevia aivokäyriä. Lapsi alkaa liikkua, mutta liikkeet ovat vielä tahdosta riippumattomia, eikä äiti tunne niitä. Tämän viikon aikana lopullinen munuaispari kehittyy.

Nyt voi myös erottaa lapsen olkapäät, kyynärpäät, käsivarret ja kämmenet. Nyt voi myös nähdä pienet sormien ja varpaiden alkeet. Lapsi voi jo nyt erittää pieniä määriä virtsaa lapsiveteen.

Suun sisällä muodostuvat maitohampaiden hammasaiheet. Lapsen sisäkorvat ovat kehittyneet, mutta vielä lapsi ei pysty kuulemaan.

(http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-10/)

On kyllä niin hurjaa ajatella, että siellä se Luumu jo liikuskelee massussa! Väliäkö sillä, jos liikeen suunta ei vielä ole ihan hallussa:) Ja taitaa vielä kestää aika monta viikkoa, ennen kuin minä voin liikkeet tuntea. Myös tuo lapsiveteen pissaaminen on jotenkin hupaisa mielikuva:)