Itsenäinen nainen ja tavarastressi

Olen nyt ollut kohta kaksi viikkoa erossa miehestäni. Piti ihan tarkistaa, voiko se tosiaan pitää paikkaansa. Mies on ollut mökillä ja minä töissä sekä kotona pakkaamassa muuttolaatikoita. Reilua, eikö totta? 🙂 No joo, mutta tämä on meillä ollut jo parin vuoden ajan ihan normaali järjestely, koska miehen työn takia hänellä nyt vaan on pidempi kesäloma kuin minulla. Lisättäköön nyt vielä tähän, ettei kukaan pidä miestäni ihan julmurina, niin hän kyllä toki vakuutteli tänä kesänä, että tulee kotiin minun tuekseni, jos henkinen tai fyysinen vointini sitä vaatisi. Mutta olen oikeastaan yllättynyt, kuinka helposti ja nopeasti nämä viikot ovat menneet. Monilla kun saattaa raskauden aikana vaikeaa olla yksin yhtäkään yötä, kun erilaiset pelot ja vaihtelevat tai masentuneet mielialat voivat vaivata sekä öin että päivin.

Tilannetta on tietysti helpottanut se, että minulla on ollut paljon tekemistä. Töiden lisäksi olen joka ilta pikkuhiljaa pakkaillut tavaroita muuttoa varten. Reilu viikko sitten vietimme ihanan tyttöjen viikonlopun lapsuudenystäväni kanssa. Lisäksi olen shoppaillut vähän äitiysvaatteita ja fb-kirppikseltä kankaita tulevia ompeluprojekteja varten, neulonut, ottanut selvää sosiaaliturva-asioista, ihaillut äitiyspakkausta, käynyt silloin tällöin uimassa jne.

Viettäessäni paljon aikaa yksin olen myös uudestaan innostunut blogin kirjoittamisesta hiljaiselon jälkeen (kuten olette ehkä huomanneet 🙂 ) ja alkanut myös lukea aiempaa enemmän muiden blogeja. Sillä on ollut sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Hyvänä puolena olen taas huomannut, kuinka helpolla olen ainakin tähän asti päässyt raskauden fyysisten vaivojen suhteen: sen lisäksi, ettei minulla alkuraskaudessakaan ollut pahoja pahoinvointeja, olen toistaiseksi välttynyt myös merkittävästi haittaavilta selkä- tai muilta kivuilta, joita monella on näillä viikoilla jo paljon. Ja kuten jo on tullut selväksi, myöskään henkisellä puolella minulla ei ole ollut ongelmia, pikemminkin mielialani on ollut normaalia parempi.

Huono (tai miten sen nyt ottaa) puoli muiden raskausblogien lukemisessa on se, että huomaan olevani monia tosi paljon jäljessä kaikenlaisissa hankinnoissa. Lastentarvikeviidakossa tunnen itseni välillä aika eksyneeksi. Jopa lapsennimi.com -sivustolla kehotetaan näin:

Vinkit raskausviikolle 27

Mikäli et ole vielä sisustanut vauvallesi omaa huonetta tai kulmausta, niin nyt voisi olla hyvä hetki tehdä se. Muista, että kaikki vauvan tarvikkeita ei tarvitse ostaa uutena. Vaunut voivat olla todella suuri taloudellinen investointi ja internet on pullollaan käytettyjä, hyväkuntoisia lastenrattaita.

(http://lapsennimi.com/raskausviikko-27/)

Olen kuitenkin yrittänyt rauhoittaa itseäni siihen, että nyt ensin hoidetaan tämä muutto pois alta. Ja sitten ne häät (sinnekin pitää vielä hommata mekko, ja ai niin, ne sormukset…:) Vaunut, hoitopöydät ynnä muut kerkeää kyllä hankkia myöhemminkin. Vaikka vauva syntyisi jo nyt eli todella ennenaikaisena, ei hänen henkiinjäämisensä ole niistä vaunuista kiinni.

Facebookin kirppisryhmissä olen alkanut tutustua kestovaippojen ja kantoliinojen ihmeelliseen maailmaan. Nämä tuntuvat olevan asioita, johon liittyy monella paljon suuria tunteita ja intohimoja. Joillakin on älyttömät kokoelmat erilaisia kantovälineitä ja kestovaippoja ja helposti sitä tunteekin itsensä aloittelijana aika avuttomaksi: miten voin ikinä tietää, mitä meidän kannattaa ostaa? Opinko ikinä solmimaan liinaa oikein? Entä jos kaikki vaipat vaan vuotaa ja meillä on koti täynnä kakkaa? Itse aion kyllä varmasti yrittää välttää kertakäyttövaippoja, mutta en mitenkään liian ehdottomasti. Sama kantoliinojen kanssa: kokeilen varmasti, mutta jos ei se tunnu omalta jutulta, ei haittaa.

Mutta yhden tärkeän vauvantarvikkeen ostin tänään (fb-kirppikseltä tämäkin): Manduca-kantorepun! Tämä vaikuttaa onneksi suhteellisen yksinkertaiselta järjestelmältä ja ehkä sillä voikin pärjätä aika pitkälle. Ja jos Luumun elämä olisi siitä kiinni, saammeko häntä siirrettyä paikasta toiseen, niin nyt meillä on jo siihen väline, vaikkei vaunuja olekaan 😀

Ja sitten vielä tällaisen ehkä vähemmän elintärkeän, mutta tarkkaan valitun tarvikkeen kävin ostamassa kirjakaupasta: Vauvan oma kirja ❤ Näitä oli ihan tavallisessa kirjakaupassa ihan älytön valikoima, mutta tämä oli kivoin! Tosi kivat kuvat ja hyviä kysymyksiä + paljon tilaa myös ihan vapaasti kirjoitella ja liimata kuvia 🙂