Tylsää…

Nyt on sellainen tylsä odotteluvaihe – tuntuu, että mitään jännää ei tapahdu. Ensimmäiseen neuvolakäyntiin on vielä monta viikkoa eikä äitiyspoliklinikalta ole kuulunut mitään (jos huomenna ei tule kirjettä, pitää soittaa ja varmistaa, ovatko saaneet lähetteeni).

Minulla ei ole pahoinvointia eikä erityistä väsymystäkään, tuntuu että ainoa selvä raskauden oire on vähän normaalia korkeammalle kipuava verensokeri lisätyistä insuliiniannoksista huolimatta. No, heti huomaan itsekin, kuinka älytön ajatus on TOIVOA itselleen pahoinvointia, väsymystä tai muita vaivoja, eiköhän niistäkin pääse jossain vaiheessa ihan riittävästi ”nauttimaan”. Ehkä kuitenkin tuntuu oudolta, kun on lukenut useita selostuksia siitä, mitä usein tapahtuu milläkin raskausviikolla, ja sitä alkaa liikaakin vertaamaan itseään keskiarvoon (”olenko normaali?!?”)… Tietysti joka paikassa sanotaan, että kaikille ei mitään selviä alkuraskauden oireita tule, eli ehkä nyt vain pitäisi yrittää olla tyytyväinen.

Viikonloppuna aloin tutkailemaan aikani kuluksi raskauteen ja vanhemmuuteen liittyviä kirjoja kirjaston valikoimista. Netistähän löytää paljon tietoa, mutta nyt ajattelin, että olisi kiva lukea raskauteen liittyvistä asioista vähän enemmän ”syventyen”: netissä tieto on kuitenkin niin pirstaleista, lyhyitä artikkeleita siellä täällä ja myös sekalaista mutu-tuntumalla kirjoitettua asiaa. Laitoin varaukseen kolme kirjaa, joista kiinnostuin lähinnä kirjan nimen ja lyhyen kuvauksen perusteella:

Malla Rautavaara: Raskaus, synnytys, äitiys: äidiksi omaa kehoa kuunnellen

Tyypin 1 diabetes ja raskaus (toim. Sanna Kangasniemi ja Minna Kinnari)

Jari Sinkkonen: Isäksi ensi kertaa

Tänään hain kirjastosta kaksi jälkimmäistä, äitiysaiheinen kirja ei ollut vielä tullut perille. Ja mikä pettymys olikaan, kun tajusin, että tuo Tyypin 1 diabetes ja raskaus ei ole mikään kirja, jonka avulla olisin voinut syventää tietämystäni, vaan Diabetesliiton vihkonen, jonka kopioversion olin jo saanut mukaani Äitiyspoliklinikalta tammikuussa…

Eli näitä on nyt sitten kaksin kappalein. Vihkonen on ihan hyvää ja käyttökelpoista asiaa täynnä, mutta ei nyt itselleni enää mitään uutta. (Huomautettakoon, että jotkut yksityiskohdat 6 vuotta sitten tehdyssä oppaassa ovat jo selvästi vanhentuneita, kuten että Levemir-insuliinia ei suositeltaisi raskauden aikana).

Jari Sinkkosen kirjan lainasin siis tulevaa isää ajatellen, ja voitte kuvitella, oliko ärsyttävää, että tämä oli ensimmäinen oikea kirja, jonka onnistuin kirjastosta saamaan. Eikä minulle mitään!

No, kotiin tultuani mies oli vielä töissä ja niinpä aloin itse lukemaan tätä. Luin jo muutaman ensimmäisen luvun ja kirja vaikuttaa oikein kivalta, eikä itse asiassa ollenkaan turhalta myös tulevan äidin luettavaksi. Onhan vanhemmuus tietenkin yhteispeliä ja on hyvä miettiä myös sen toisen vanhemman roolia ja tämän arvostamista. Ehkä tässä kirjassa itseäni vähän ärsyttää liiallinenkin sukupuolierojen korostaminen, vaikka toki ymmärrän, että monet isän kaipaavat nimenomaan ”mieheltä miehelle” kirjoitettua kirjaa, joka ottaa huomioon, että heidän näkökulmansa on kuitenkin erilainen kuin äidin.

Odottelu siis jatkuu isäkirjaa lukemalla ja pöksyjen kutomisen jatkamisella! Huomenna toivottavasti saan käsiini myös Malla Rautavaaran äitiyttä käsittelevän kirjan. Otan myös mielelläni lukuvinkkejä vastaan!