2

Ihana äitiyspakkaus!

Keskiviikkona töistä lähtiessä huomasin, että olin saanut tekstiviestin: paketti haettavissa lähi-Siwasta. Mietin hetken, että mikähän paketti tämä nyt on… mielessä käväisi, että ei kai se voisi olla äitiyspakkaus. Mutta kun Kelan hakemuksen täyttämisestä oli vasta viikko, ajattelin, että ei voisi olla mahdollista, että viikon sisällä 1) hakemus olisi käsitelty, 2) paketti lähetetty, 3) paketti saapunut perille? Niinpä pyöräilin Siwalle varmana, että olin joko tilannut netistä jotain, minkä olin jo unohtanut, tai sitten kyseessä olisi vain joku virhe ja siellä ei oikeasti olisi mitään pakettia minulle.

No, näytettyäni henkkarini Siwalla minulle kuitenkin tosiaan löytyi paketti. ISO paketti. Ja päällä luki nimeni lisäksi ”Äitiyspakkaus”! Raahasin paketin ulos ja mietin, miten saan paketin yksin kannettua kotiin, kun meille on kuitenkin Siwalta yli kilometrin matka 🙂 Mieheni oli (ja on edelleen) mökillä eikä hänkään siis päässyt apuun.  Sain onneksi paketin kannettua suhteellisen käteävsti pyörän tarakalla pyörää taluttaen. Hiki päässä pakettia halaten pyörää työntäessä tuli mieleen, että mieheni äiti olisi tällaisesta rehkimisestä ihan kauhuissaan – hänhän ei olisi mökkireissulla antanut minun kantaa edes tavallisia vaatekasseja 🙂 Onneksi kyseessä oli niin kiva paketti, että ylimääräinen urheilusuoritus ei tuntunut niin raskaalta kuin se ehkä muuten olisi tuntunut.    IMG_2809[1]

Kotona sitten aloin tietysti heti kaivelemaan paketin sisältöä. Paketti on jo itsessään tosi kivan näköinen, sitähän monet käyttävät vauvan ensimmäisenä sänkynäkin. Meille tulee suvussa pitkään käytössä ollut vauvan sänky, joten laatikko jää varmaankin säilytyskäyttöön. Paketissa oli päällimmäisenä toppahaalari ja makuupussi, sen jälkeen kevyempi toppapuku ja sitten paljon bodyjä, potkupukuja, paitoja ja housuja sekä kestovaippa, lakanoita, liinoja, pyyhe ja kaikenlaisia tarvikkeita. Vaatteet olivat tosi söpöjä, erityisesti pöllökuvioita oli paljon.IMG_2816[1]IMG_2813[1]

IMG_2815[1]Erityisen ihana oli Vauvan IMG_2819[1]kanssa- lorukirja, jossa oli ohjeita, miten lorua lukiessa voi leikkiä vauvan kanssa erilaisten liikkeiden avulla. Silittelylorua lukiessa tuli ihan tippa linssiin :’) Tarkempia kuvia tämän vuoden äitiyspakkauksen sisällöstä voi katsoa myös täältä: http://www.kela.fi/aitiyspakkaus

Odotan jo innolla sitä aikaa, kun äitiysloman alettua voin alkaa täysipäiväisesti pyykätä vauvanvaatteita, pakata sairaalakassia ja muutenkin tehdä kaikkia järjestelyitä vauvan tuloa varten!

2

Tylsää…

Nyt on sellainen tylsä odotteluvaihe – tuntuu, että mitään jännää ei tapahdu. Ensimmäiseen neuvolakäyntiin on vielä monta viikkoa eikä äitiyspoliklinikalta ole kuulunut mitään (jos huomenna ei tule kirjettä, pitää soittaa ja varmistaa, ovatko saaneet lähetteeni).

Minulla ei ole pahoinvointia eikä erityistä väsymystäkään, tuntuu että ainoa selvä raskauden oire on vähän normaalia korkeammalle kipuava verensokeri lisätyistä insuliiniannoksista huolimatta. No, heti huomaan itsekin, kuinka älytön ajatus on TOIVOA itselleen pahoinvointia, väsymystä tai muita vaivoja, eiköhän niistäkin pääse jossain vaiheessa ihan riittävästi ”nauttimaan”. Ehkä kuitenkin tuntuu oudolta, kun on lukenut useita selostuksia siitä, mitä usein tapahtuu milläkin raskausviikolla, ja sitä alkaa liikaakin vertaamaan itseään keskiarvoon (”olenko normaali?!?”)… Tietysti joka paikassa sanotaan, että kaikille ei mitään selviä alkuraskauden oireita tule, eli ehkä nyt vain pitäisi yrittää olla tyytyväinen.

Viikonloppuna aloin tutkailemaan aikani kuluksi raskauteen ja vanhemmuuteen liittyviä kirjoja kirjaston valikoimista. Netistähän löytää paljon tietoa, mutta nyt ajattelin, että olisi kiva lukea raskauteen liittyvistä asioista vähän enemmän ”syventyen”: netissä tieto on kuitenkin niin pirstaleista, lyhyitä artikkeleita siellä täällä ja myös sekalaista mutu-tuntumalla kirjoitettua asiaa. Laitoin varaukseen kolme kirjaa, joista kiinnostuin lähinnä kirjan nimen ja lyhyen kuvauksen perusteella:

Malla Rautavaara: Raskaus, synnytys, äitiys: äidiksi omaa kehoa kuunnellen

Tyypin 1 diabetes ja raskaus (toim. Sanna Kangasniemi ja Minna Kinnari)

Jari Sinkkonen: Isäksi ensi kertaa

Tänään hain kirjastosta kaksi jälkimmäistä, äitiysaiheinen kirja ei ollut vielä tullut perille. Ja mikä pettymys olikaan, kun tajusin, että tuo Tyypin 1 diabetes ja raskaus ei ole mikään kirja, jonka avulla olisin voinut syventää tietämystäni, vaan Diabetesliiton vihkonen, jonka kopioversion olin jo saanut mukaani Äitiyspoliklinikalta tammikuussa…

IMG_2227[1]

Eli näitä on nyt sitten kaksin kappalein. Vihkonen on ihan hyvää ja käyttökelpoista asiaa täynnä, mutta ei nyt itselleni enää mitään uutta. (Huomautettakoon, että jotkut yksityiskohdat 6 vuotta sitten tehdyssä oppaassa ovat jo selvästi vanhentuneita, kuten että Levemir-insuliinia ei suositeltaisi raskauden aikana).

IMG_2229[1]

Jari Sinkkosen kirjan lainasin siis tulevaa isää ajatellen, ja voitte kuvitella, oliko ärsyttävää, että tämä oli ensimmäinen oikea kirja, jonka onnistuin kirjastosta saamaan. Eikä minulle mitään!

No, kotiin tultuani mies oli vielä töissä ja niinpä aloin itse lukemaan tätä. Luin jo muutaman ensimmäisen luvun ja kirja vaikuttaa oikein kivalta, eikä itse asiassa ollenkaan turhalta myös tulevan äidin luettavaksi. Onhan vanhemmuus tietenkin yhteispeliä ja on hyvä miettiä myös sen toisen vanhemman roolia ja tämän arvostamista. Ehkä tässä kirjassa itseäni vähän ärsyttää liiallinenkin sukupuolierojen korostaminen, vaikka toki ymmärrän, että monet isän kaipaavat nimenomaan ”mieheltä miehelle” kirjoitettua kirjaa, joka ottaa huomioon, että heidän näkökulmansa on kuitenkin erilainen kuin äidin.

Odottelu siis jatkuu isäkirjaa lukemalla ja pöksyjen kutomisen jatkamisella! Huomenna toivottavasti saan käsiini myös Malla Rautavaaran äitiyttä käsittelevän kirjan. Otan myös mielelläni lukuvinkkejä vastaan!