Hässäkkää

Tällä viikolla olen pakannut, etsinyt häämekkoa, ja viikonloppu menee muuttohommissa (huomenna viedään jo ensimmäiset tavarat). Nukkumaan en ole oikein kunnolla ehtinyt, mutta energiaa tuntuu silti riittävän 🙂 Raportoin muutto- ja mekko-kokemuksista myöhemmin, mutta nyt ajattelin vain kertoa tämän:

Raskausviikko 28

Kun käynnissä on raskausviikko 28, on hyvä tietää, että yhdeksän kymmenestä lapsesta selviää, jos synnytys käynnistyy tällä viikolla.

(http://www.kaksplus.fi/raskaus/raskaus-viikko-viikolta/raskausviikko-28/)

Siis ajatelkaa nyt: yhdeksän kymmenestä!!! Eikä toki mitään merkkejä siitä ole, että Luumu nyt vielä olisi syntymässä. Mutta silti, aivan mahtavaa tietää, että ihan oikeasti nyt voi jo aika täysillä luottaa siihen, että kyllä meille tulee aivan elävä ja oikea vauva ❤ Ja kyllä se siltä jo tuntuukin, vauvan liikkeet ei enää ole mitään epämääräisiä häivähdyksiä, vaan ihan kunnon pyörimistä ja potkimista 🙂 Ensi viikolla toki vielä varmistuu lisää Luumun tilanteesta, kun maanantaina on ultra, jee!

Itsenäinen nainen ja tavarastressi

Olen nyt ollut kohta kaksi viikkoa erossa miehestäni. Piti ihan tarkistaa, voiko se tosiaan pitää paikkaansa. Mies on ollut mökillä ja minä töissä sekä kotona pakkaamassa muuttolaatikoita. Reilua, eikö totta? 🙂 No joo, mutta tämä on meillä ollut jo parin vuoden ajan ihan normaali järjestely, koska miehen työn takia hänellä nyt vaan on pidempi kesäloma kuin minulla. Lisättäköön nyt vielä tähän, ettei kukaan pidä miestäni ihan julmurina, niin hän kyllä toki vakuutteli tänä kesänä, että tulee kotiin minun tuekseni, jos henkinen tai fyysinen vointini sitä vaatisi. Mutta olen oikeastaan yllättynyt, kuinka helposti ja nopeasti nämä viikot ovat menneet. Monilla kun saattaa raskauden aikana vaikeaa olla yksin yhtäkään yötä, kun erilaiset pelot ja vaihtelevat tai masentuneet mielialat voivat vaivata sekä öin että päivin.

Tilannetta on tietysti helpottanut se, että minulla on ollut paljon tekemistä. Töiden lisäksi olen joka ilta pikkuhiljaa pakkaillut tavaroita muuttoa varten. Reilu viikko sitten vietimme ihanan tyttöjen viikonlopun lapsuudenystäväni kanssa. Lisäksi olen shoppaillut vähän äitiysvaatteita ja fb-kirppikseltä kankaita tulevia ompeluprojekteja varten, neulonut, ottanut selvää sosiaaliturva-asioista, ihaillut äitiyspakkausta, käynyt silloin tällöin uimassa jne.

Viettäessäni paljon aikaa yksin olen myös uudestaan innostunut blogin kirjoittamisesta hiljaiselon jälkeen (kuten olette ehkä huomanneet 🙂 ) ja alkanut myös lukea aiempaa enemmän muiden blogeja. Sillä on ollut sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Hyvänä puolena olen taas huomannut, kuinka helpolla olen ainakin tähän asti päässyt raskauden fyysisten vaivojen suhteen: sen lisäksi, ettei minulla alkuraskaudessakaan ollut pahoja pahoinvointeja, olen toistaiseksi välttynyt myös merkittävästi haittaavilta selkä- tai muilta kivuilta, joita monella on näillä viikoilla jo paljon. Ja kuten jo on tullut selväksi, myöskään henkisellä puolella minulla ei ole ollut ongelmia, pikemminkin mielialani on ollut normaalia parempi.

Huono (tai miten sen nyt ottaa) puoli muiden raskausblogien lukemisessa on se, että huomaan olevani monia tosi paljon jäljessä kaikenlaisissa hankinnoissa. Lastentarvikeviidakossa tunnen itseni välillä aika eksyneeksi. Jopa lapsennimi.com -sivustolla kehotetaan näin:

Vinkit raskausviikolle 27

Mikäli et ole vielä sisustanut vauvallesi omaa huonetta tai kulmausta, niin nyt voisi olla hyvä hetki tehdä se. Muista, että kaikki vauvan tarvikkeita ei tarvitse ostaa uutena. Vaunut voivat olla todella suuri taloudellinen investointi ja internet on pullollaan käytettyjä, hyväkuntoisia lastenrattaita.

(http://lapsennimi.com/raskausviikko-27/)

Olen kuitenkin yrittänyt rauhoittaa itseäni siihen, että nyt ensin hoidetaan tämä muutto pois alta. Ja sitten ne häät (sinnekin pitää vielä hommata mekko, ja ai niin, ne sormukset…:) Vaunut, hoitopöydät ynnä muut kerkeää kyllä hankkia myöhemminkin. Vaikka vauva syntyisi jo nyt eli todella ennenaikaisena, ei hänen henkiinjäämisensä ole niistä vaunuista kiinni.

Facebookin kirppisryhmissä olen alkanut tutustua kestovaippojen ja kantoliinojen ihmeelliseen maailmaan. Nämä tuntuvat olevan asioita, johon liittyy monella paljon suuria tunteita ja intohimoja. Joillakin on älyttömät kokoelmat erilaisia kantovälineitä ja kestovaippoja ja helposti sitä tunteekin itsensä aloittelijana aika avuttomaksi: miten voin ikinä tietää, mitä meidän kannattaa ostaa? Opinko ikinä solmimaan liinaa oikein? Entä jos kaikki vaipat vaan vuotaa ja meillä on koti täynnä kakkaa? Itse aion kyllä varmasti yrittää välttää kertakäyttövaippoja, mutta en mitenkään liian ehdottomasti. Sama kantoliinojen kanssa: kokeilen varmasti, mutta jos ei se tunnu omalta jutulta, ei haittaa.

Mutta yhden tärkeän vauvantarvikkeen ostin tänään (fb-kirppikseltä tämäkin): Manduca-kantorepun! Tämä vaikuttaa onneksi suhteellisen yksinkertaiselta järjestelmältä ja ehkä sillä voikin pärjätä aika pitkälle. Ja jos Luumun elämä olisi siitä kiinni, saammeko häntä siirrettyä paikasta toiseen, niin nyt meillä on jo siihen väline, vaikkei vaunuja olekaan 😀

Ja sitten vielä tällaisen ehkä vähemmän elintärkeän, mutta tarkkaan valitun tarvikkeen kävin ostamassa kirjakaupasta: Vauvan oma kirja ❤ Näitä oli ihan tavallisessa kirjakaupassa ihan älytön valikoima, mutta tämä oli kivoin! Tosi kivat kuvat ja hyviä kysymyksiä + paljon tilaa myös ihan vapaasti kirjoitella ja liimata kuvia 🙂

Raskausajan liikunnasta

Ajattelin kirjoittaa hieman raskausajan liikunnasta. Raskausaikanahan on nykysuositusten mukaan todella tärkeää harrastaa liikuntaa säännöllisesti, jotta kroppa pysyy mahdollisimman hyvässä kunnossa synnytystä (ja loppuelämää:) varten. Liikunta auttaa myös pitämään raskauden aikaisen painon nousun kohtuullisena. Raskausaikana pitää kuitenkin tietenkin hieman soveltaa eivätkä kaikki liikuntamuodot sovi raskaana olevalle ainakaan loppuvaiheessa. Erityisesti vatsalihasliikkeet suositellaan jätettävän jo keskiraskaudessa pois. Tarkemmin raskausajan liikuntaohjeista voi lukea esim. täältä: http://www.trainer4you.fi/blogi/raskausajan-liikunta-ja-keskivartaloharjoitteet-odotusaikana/

Erityisesti diabeetikoilla, joilla liikuntaa suositellaan tärkeäksi osaksi elämää muutenkin, myös raskauden aikana olisi hyvä voimien mukaan harrastaa liikuntaa. Sopiva määrä liikuntaa voi myös auttaa pitämään verensokereita kurissa, vaikka tämä ei tietenkään ole niin yksinkertaista. Liikunta ja diabetes kun eivät aina normaalistikaan ole se helpoin yhtälö, saati sitten raskausaikana, kun kroppa saattaa reagoida moniin asioihin yllättävillä tavoilla. Olen esimerkiksi kuullut, että monilla liikunta saattaa raskausaikana yllättäen nostaa verensokeria, vaikka normaalisti liikunta enemmänkin laskee sokereita (tähän on toki poikkeuksia, joskus rankoissa liikuntasuorituksissa adrenaliini voi nostaa verensokeria ihan ilman raskauttakin).

Vuosi sitten tähän aikaan treenasin puolimaratonille, eli juoksin pitkiä yli 10 kilometrin lenkkejä kerran viikossa ja sen lisäksi 1-2 lyhyempää lenkkiä viikossa. Välillä, kun näkee ihmisiä juoksulenkillä, tulee elävästi mieleen se hyvä olo, minkä juoksemisesta parhaimmillaan sai, kun pääsi vauhdin imuun hyvän musiikin soidessa kuulokkeissa. Juokseminen jäi minun osaltani tauolle jo viime syksynä raskauden suunnitteluvaiheessa, mutta aion ehdottomasti vielä jossain vaiheessa jatkaa harrastusta.

Tärkein syy juoksun poisjättämiseen oli pyrkimys saada verensokeritasapaino mahdollisimman hyväksi, mikä rankkojen juoksulenkkien kanssa vaatisi kuitenkin aika paljon extrasäätöä.Toisaalta ajattelin myös, että juoksussa minulle tärkeänä motivaattorina on ollut pyrkimys parempiin suorituksiin, mikä vaatii sellaista omien rajojen ylittämistä ja harjoittelun koventamista, mikä ei raskausaikana ole suositeltavaa. Ainakaan en olisi voinut raskausaikana osallistua esim. toiselle puolimaratonille, ja suoraan sanoen minulla juoksuharrastuksen ylläpito vaatisi sitä, että olisi tiedossa joku seuraava tavoitetapahtuma.

Juoksu vaihtui siis viime syksynä lähinnä jooga- ja pilatestunteihin. Työmatkapyöräily on myös tärkeä osa viikottaista liikuntaani ja sitä aion jatkaa niin pitkälle kuin pystyn. Nyt tätä kirjoittaessani tietysti tajuan, että kuun vaihteessa muuton myötä työmatkani pitenee sen verran, että ainakaan koko matkaa ei voi pyöräillä, eli pitää miettiä silloin uudestaan, miten saan tarpeeksi arkiliikuntaa…

Koska jooga- ja pilatestunnit ovat aika kalliita ja kevään aikana aloin myös kaivata lisäksi jotain muuta liikuntaharrastusta, aloitin uutena liikuntaharrastuksena uinnin. Vaikka kokeilin uimahallissa käymistä lähes sattumalta, enkä ollut etukäteen ollenkaan varma, menisinkö uudestaan, innostuin uimisesta yllättävänkin paljon. Uimahallin viehätyksestä kerroinkin jo aiemmin (https://diabeetikonraskaus.wordpress.com/2015/05/07/onnittelut-pomolta-ja-hymy-maailman-sisukkaimmalta-ihmiselta/). Nyt kesäaikana olen käynyt uimastadionilla, jossa on taas ihan oma tunnelmansa. Parasta uimisessa tässä vaiheessa raskautta on kuitenkin sen mukavuus myös kasvavan mahan kanssa. Vaikka vielä kävely ja pyöräily onnistuvat ihan hyvin, jonkin verran huomaan jo pieniä ”kolotuksia”, jotka todennäköisesti loppuvaiheessa vielä enemmänkin haittaavat liikkumista.

Tasapainoilu liikunnan ja verensokerin kanssa on tähän mennessä minun raskausaikanani sujunut yllättävänkin hyvin. Olen tietenkin kiinnittänyt erityistä huomiota asiaan ja mittaillut verensokeria ahkerasti liikunnan yhteydessä. Esimerkiksi uimaan mennessä mittaan verensokerin usein jo kotoa tai töistä lähtiessä ja uudestaan heti ennen uintia. Jos verensokeri on alle 6, syön vähän karkkia ennen uintia. Uin yleensä kilometrin kahdessa 500 metrin osassa. Ensimmäisen uintipätkän jälkeen mittaan verensokerin ja syön taas tarvittaessa (jos vs on alle 6) vähän karkkia. Useimmiten käyn saunassa sekä ensimmäisen että toisen uintipätkän jälkeen. Uinnin jälkeen mittaan tietenkin taas verensokerin ja yleensä tässä vaiheessa syön melkein aina vähän hiilihydraatteja, koska edessä on useimmiten vielä pyöräily kotiin, ja uinnin verensokeria laskeva vaikutus jatkuu kuitenkin jonkin aikaa. Tällä kaavalla olen yleensä saanut verensokerin pysymään aika nätisti 4-10 välillä.

Enemmänkin yllätyksiä on joskus aiheutunut työmatkapyöräilystä, jota en aina samalla tavalla miellä liikunnaksi: eihän kyseessä kuitenkaan ole kuin lyhyt (n.4 km) matka eikä se tunnu sillä tavalla raskaalta kuin ”oikea liikunta”. Yllättäen kuitenkin jossain vaiheessa huomasin, että useana päivänä minulla oli kotiin tullessa yllättäen matala verensokeri, vaikka olisin iltapäivällä mitannut ihan normaalilukemissa olevan arvon. Ihan viime päivinä myös muuttopakkaaminen on ollut sellaista liikuntaa, mikä on jonkin verran vaikuttanut verensokereihin ilman että olisin tajunnut kunnolla varautua asiaan. Viime yönä minulla olikin pitkästä aikaa yömittauksessa verensokeri 3,3. Onneksi ei kuitenkaan sen alhaisempi!

Jooga on itse asiassa nyt jo parin kuukauden ajan ollut tauolla. Osittain syynä taukoon on ollut käytännön syyt, kuten rahansäästö ja kesäloma. Olin välillä myös hieman epävarma, uskallanko enää mennä tavallisille joogatunneille kasvavan mahan kanssa, mutta jotenkin en vielä uskaltanut mennä myöskään äitiysjoogatunneille, kun mahani ei tuntunut ”tarpeeksi isolta” 😀 No, nyt parin viikon päästä on alkamassa äitiysjoogakurssi joogakoulu Manipurassa. Kurssi kestää heinäkuun lopusta syyskuun alkupuolelle ja odotan sitä innolla, koska olen kuullut kurssista hyviä kokemuksia ja muutenkin kaipaan taas joogatunneille tauon jälkeen. Kurssin sisältöön kuuluu myös paljon tietoa synnytyksestä, joka alkaa sekin pikkuhiljaa lähestyä, iik!

Kuten sanottu, liikunta on kunnon ylläpitämisen lisäksi tärkeää myös painonhallinnan kannalta. Raskausaikana ainakin minulla on ollut vaiheita, jolloin ruoka maistuu enemmän kuin laki sallii 🙂 Tämän vastapainoksi on siis tärkeää myös kuluttaa jonkin verran energiaa. Minulla voimakkain painonnousun vaihe tähän mennessä osui (yllättäen) samoihin aikoihin, kun ruokahalukin oli kovimmillaan, eli noin viikoille 10-20.

Nyt mennään viikolla 27 ja painoa on koko raskausaikana tullut noin 8-10 kg (paino vaihtelee paljon sen mukaan, mihin aikaan vuorokaudesta käy vaa’alla). Neuvolan merkintöjen mukaan paino on noussut tähän mennessä n. 500 g viikossa. Viimeisten parin viikon aikana painoni ei kuitenkaan ole noussut lainkaan. Näyttää siltä, että koko raskauden painonnousu todennäköisesti jää alle 15 kilon, eli ihan suositusten mukaisiin lukemiin. Yritän toki olla ylipäätään liikaa huolehtimatta asiasta, mutta ihan huojentavaa on huomata, ettei paino enää nouse ihan niin kovaa vauhtia kuin vielä pari kuukautta sitten.

Blogilistasta blogipolkuun

Tekninen pikapostaus tähän väliin! Huomaan välillä, että olen aika avuton bloggari, jos ajatellaan blogin teknisiä ja esteettisiä puolia… Blogin tilastoja tutkaillessani huomasin, että blogilista.com -sivusto, jonka kautta blogiini löysi yllättävän moni, onkin kesäkuun alussa lopetettu. No, ei hätää, lisäsin nyt blogini hieman vastaavalle suomalaiselle blogisivustolle blogipolku.com. Blogini löytyy sieltä tarkalleen ottaen osoitteesta http://blogipolku.com/blogit/insuliini-foolihappo-rakkaus-ja-raskaus-1919

Jostain syystä blogipolku ei vielä löydä postauksia niin että ne näkyisivät kätevästi sitä kautta, mutta katsotaan, josko ongelman saisi korjattua… (edit 19.7.: nyt toimii!) Blogipolku-sivulta voi etsiä tiettyjen aihepiirien blogeja hakusanoilla tai tageillä. Pitääpä itsekin etsiä uusia kivoja blogeja luettavaksi!

Blogiani voi tietenkin edelleen seurata myös suoraan sähköpostin kautta, kun käyttää oikealla olevan palkin Follow blog via email -toimintoa.

(Ja vielä edit 20.7.: lisäsin blogin myös blogit.fi -sivulle!)

Ihana äitiyspakkaus!

Keskiviikkona töistä lähtiessä huomasin, että olin saanut tekstiviestin: paketti haettavissa lähi-Siwasta. Mietin hetken, että mikähän paketti tämä nyt on… mielessä käväisi, että ei kai se voisi olla äitiyspakkaus. Mutta kun Kelan hakemuksen täyttämisestä oli vasta viikko, ajattelin, että ei voisi olla mahdollista, että viikon sisällä 1) hakemus olisi käsitelty, 2) paketti lähetetty, 3) paketti saapunut perille? Niinpä pyöräilin Siwalle varmana, että olin joko tilannut netistä jotain, minkä olin jo unohtanut, tai sitten kyseessä olisi vain joku virhe ja siellä ei oikeasti olisi mitään pakettia minulle.

No, näytettyäni henkkarini Siwalla minulle kuitenkin tosiaan löytyi paketti. ISO paketti. Ja päällä luki nimeni lisäksi ”Äitiyspakkaus”! Raahasin paketin ulos ja mietin, miten saan paketin yksin kannettua kotiin, kun meille on kuitenkin Siwalta yli kilometrin matka 🙂 Mieheni oli (ja on edelleen) mökillä eikä hänkään siis päässyt apuun.  Sain onneksi paketin kannettua suhteellisen käteävsti pyörän tarakalla pyörää taluttaen. Hiki päässä pakettia halaten pyörää työntäessä tuli mieleen, että mieheni äiti olisi tällaisesta rehkimisestä ihan kauhuissaan – hänhän ei olisi mökkireissulla antanut minun kantaa edes tavallisia vaatekasseja 🙂 Onneksi kyseessä oli niin kiva paketti, että ylimääräinen urheilusuoritus ei tuntunut niin raskaalta kuin se ehkä muuten olisi tuntunut.    

Kotona sitten aloin tietysti heti kaivelemaan paketin sisältöä. Paketti on jo itsessään tosi kivan näköinen, sitähän monet käyttävät vauvan ensimmäisenä sänkynäkin. Meille tulee suvussa pitkään käytössä ollut vauvan sänky, joten laatikko jää varmaankin säilytyskäyttöön. Paketissa oli päällimmäisenä toppahaalari ja makuupussi, sen jälkeen kevyempi toppapuku ja sitten paljon bodyjä, potkupukuja, paitoja ja housuja sekä kestovaippa, lakanoita, liinoja, pyyhe ja kaikenlaisia tarvikkeita. Vaatteet olivat tosi söpöjä, erityisesti pöllökuvioita oli paljon.

Erityisen ihana oli Vauvan kanssa- lorukirja, jossa oli ohjeita, miten lorua lukiessa voi leikkiä vauvan kanssa erilaisten liikkeiden avulla. Silittelylorua lukiessa tuli ihan tippa linssiin :’) Tarkempia kuvia tämän vuoden äitiyspakkauksen sisällöstä voi katsoa myös täältä: http://www.kela.fi/aitiyspakkaus

Odotan jo innolla sitä aikaa, kun äitiysloman alettua voin alkaa täysipäiväisesti pyykätä vauvanvaatteita, pakata sairaalakassia ja muutenkin tehdä kaikkia järjestelyitä vauvan tuloa varten!

Potkuja ja töitä

Nyt mennään jo raskausviikolla 26! Raskausviikon 22 jälkeen ei enää voi tapahtua keskenmenoa, vaan jos Luumu päättäisi nyt tulla ulos, olisi kyseessä ennenaikainen synnytys. Tietenkin, jos kaikki menee hyvin, Luumu pysyy mahassa vielä yli 2 kuukautta, mutta on kyllä aika mahtavaa ajatella, että jo nyt ollaan päästy niin pitkälle, että vauvalla olisi mahdollisuus selvitä hengissä. Olihan Luumun painoarviokin jo pari viikkoa sitten yli 600 grammaa, ja jotkut sitä pienemmätkin keskoset selviävät – esimerkiksi tämä 480-grammainen Ella: http://www.hs.fi/elama/a1352606846086

26. raskausviikko

Sikiön paino: 800 g
Sikiön pituus päästä peppun (CRL): 22 cm
Koko pituus: 30 cm

Tämän viikon alussa sikiö on 23 viikkoa vanha. Silmäripset ilmestyvät luomiin tällä viikolla ja silmät alkavat pian räpytellä. Aivot kasvavat edelleen nopeasti ja pitempiä hiuksia alkaa kasvaa päähän. Sikiö näyttää sopusuhtaiselta pieneltä minivauvalta.

Ennenaikaisesti syntyvällä lapsella on jo suuret mahdollisuudet selviytyä, jos se syntyy nyt ja kaikki apukeinot otetaan käyttöön. Mahdollisuus turvalliseen synnytykseen kasvaa jokaisena päivänä, jonka sikiö on kohdussa.

Nyt voit tuntea sikiön liikkuvan ja potkivan joka päivä. Niin pitääkin olla, sillä se on varmin merkki siitä, että kaikki on hyvin! Sikiön lihakset vahvistuvat, ja koska kohdussa on yhä hyvää tilaa liikkua, sikiö käyttää sen hyödykseen. Se istuu ylösalaisin jalat ristissä, heittäytyy taaksepäin, polkee jaloillaan, tekee kuperkeikkoja ja konttausliikkeitä… Iloitse jokaisesta liikkeestä: elämäsi aikana et pääse osalliseksi tästä kokemuksesta kovin usein.

(http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-26/)

Liikkeitä ja potkuja todella tuntuu joka päivä, montakin kertaa päivässä ja niin voimakkaanakin, että joskus iltaisin on jopa tullut mieleen ajatus ”voisitkos jo pikkuhiljaa rauhoittua…” Mutta onhan se ihanaa tuntea kuinka Luumu jumppaa! Kesälomaviikkojen aikana mieheni alkoi lukea Luumulle iltasatuja, ja monesti tuli ainakin sellainen olo, että Luumu olisi liikkeillä myös reagoinut ääneen lähellään.

Nyt olen ollut kesäloman jälkeen jo reilun viikon töissä. Vaikka lomaa olisi tietysti mielellään jatkanut, töissäkin on ihan ok olla, kun työviikkoja ennen äitiysloman alkua ei enää ole kovin montaa. Pidän vielä loput lomapäiväni yksittäisinä vapaapäivinä niin, että tämän viikon jälkeen olen useimpina viikkoina vain 4 päivää töissä.

Äitiysloma alkaa siis syyskuun alusta, kun työsuhteeni loppuu. Pisimmillään olisin voinut olla töissä syyskuun loppupuolelle, mutta tuntuu kyllä todella hyvältä jäädä vapaalle jo aikaisemmin. Koska diabeetikoiden vauvat käytännössä aina syntyvät vähintään pari viikkoa ennen laskettua aikaa, on mukava saada vähän aikaa rauhoittua kotonakin ennen synnytystä (eli kun meidän laskettu aika on 24.10., vauva syntyy todennäköisesti viimeistään lokakuun alkupuolella). Äitiyspäivärahan voi hakea jo 50 arkipäivää ennen laskettua aikaa, eli onneksi ei tarvitse välissä hakea työttömyyskorvausta tai muuta tukea.

Viime viikolla saimmekin neuvolasta raskaustodistuksen ja laitoin heti samana päivänä Kelaan hakemukset äitiysrahasta, äitiyspakkauksesta ja lapsilisästä. Lapsilisäähän tosin aletaan maksaa vasta syntymästä seuraavalta kuukaudelta, eli hakemusta ei tosiaankaan olisi tarvinnut vielä tehdä. Mutta innostuin täyttämään kaikki mahdolliset hakemukset – joskus sitä vaan tulee eteen tilanteita, jolloin rakastaa byrokratiaa 😀

Koska muutamme kuun vaihteessa uuteen kaupunginosaan, päätimme vaihtaa neuvolan heti kun muutto varmistui. Kävimme viime viikolla siis jo uudessa neuvolassa, ja se olikin yllättävän positiivinen kokemus! Terveydenhoitaja oli aika nuori (ehkä 25-30 v, eli samanikäinen kuin me) ja todella mukava. Parasta oli, että käynnillä ei ollut ollenkaan samanlaista kiireen tuntua kuin edellisessä neuvolassa. Terveydenhoitaja kyseli kuulumisiamme ja pyysi minua täyttämään mielialakyselyn. Kyselyä oli mukava täyttää, koska mielialani on ollut viime aikoina, kuten koko raskauden ajan, todella hyvä ja toiveikas. Toki silloin tällöin mielialan vaihtelua on ja huomaan välillä itkeväni pikkujutuista helpommin kuin yleensä, mutta keskimäärin minulla on ollut todella hyvä olo.

Muutenkin neuvolakäynnillä todettiin kaiken olevan hyvin. Sikiön sykettä kuunneltiin dopplerilla ja aluksi syke oli jonkin aikaa aika korkea, mutta hetken päästä uudelleen mitattuna normaali, n. 150. Kuulemma sykkeen vaihtelu on ihan normaali/hyvä asia. Minulta mitattiin hemoglobiini, verenpaine ja virtsan sokeri ja proteiini. Kuten yleensä, sokeri oli reilusti plussalla, mutta kaikki muut mittaukset olivat ok.

Onneksi fyysisiäkään vaivoja ei juurikaan ole, vaikka maha alkaakin välillä jo olla vähän ”tiellä”! Ehkä isoin ”vaiva” on taas selvästi tihentynyt virtsaamistarve. Palatessa mökkilomalta töihin meinasi tulla pieni paniikki etsiessä aamulla töihin lähtiessä, mitkä muut kuin löysät mökkivaatteet vielä mahtuu päälle… Onneksi lantiomalliset farkut vielä mahtuvat jalkaan. Suurin osa vanhoista housuista alkaa kuitenkin olla poissa pelistä, joten kävin ostamassa muutamia uusiakin vaatteita: kaksi mekkoa, yhdet äitiyshousut ja yhden ison neuletakin. Vieressä kuitenkin mahakuva tältä päivältä vanhoissa, hieman jo kireissä vaatteissa 🙂

Verensokeritasapainoni on pysynyt aika hyvänä, viime viikolla mitattu hba1c (pitkäaikaisverensokeri) oli 6,5 eli ihan samaa luokkaa kuin edellisetkin. Hba1c-arvo tulee kuitenkin aina pari viikkoa jäljessä, eli ei näytä ihan tämän hetken tilannetta. Veikkaan, että elokuun mittauksessa Hba1c saattaa olla hieman nykyistä parempi, koska viime viikkoina tasapaino on pysynyt jonkin verran parempana kuin kesäkuun alkupuolella.

Kesäkuun alussa eli raskausviikon 20 paikkeilla insuliinintarpeeni oli alhaisimmillaan, ja olin vähentänyt pitkävaikutteisen Levemirin todella vähäiseksi, aamuisin en pistänyt sitä ollenkaan. Pikkuhiljaa insuliinintarpeeni oli kuitenkin alkanut nousta ilman, että oikein tajusin asiaa, ennen kuin äitiyspoliklinikan diabeteshoitajalta sain neuvon alkaa taas pistää reippaammin pitkävaikutteista. Vaikka aluksi tuntui pelottavalta pistää yhtäkkiä 8 yksikköä pitkävaikutteista 0 sijaan, muutoksen myötä sokeritasapainoni parani todella nopeasti. Olin ollut muutaman viikon ihan liikaa pikainsuliinin varassa, jolloin sokeri heilahteli aika paljon sekä korkealla että matalalla, kun korjailin korkeita arvoja pikainsuliinilla.

Nyt verensokerit pysyvät aika nätisti 4-10 välillä ja insuliinimäärät ovat aika lähellä sitä tasoa, millä oltiin ennen raskautta, tai pikkaisen isommat. Tällä hetkellä pistän Levemiriä aamulla 11 yksikköä ja illalla 10, ateriainsuliinia 1,5-2 yksikköä /10g hh. Tästä insuliinintarve alkaa varmasti pian nousta reippaasti vielä isommaksi – nettikeskusteluista olen saanut kuulla, että loppuraskaudesta insuliinimäärät voi olla helposti satoja yksiköitä vuorokaudessa… Toivottavasti nykyinen ”tasainen kausi” jatkuisi vielä mahdollisimman pitkään!